Sekoitetun kashmirlangan muodostus alkaa kuitujen valinnasta ja yhdistämisestä. Tämän vaiheen ydin on toiminnallisen täydentävyyden saavuttaminen eri kuitujen fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien erojen kautta. Yleisiä sekoituksia ovat kashmir ja villa, kashmir ja silkki sekä kashmir ja synteettiset kuidut. Cashmere kuiduilla on tyypillisesti halkaisija 14 - 16 mikrometriä, harva pintarakenne ja pehmeä tuntu, mutta heikompi lujuus; villakuidut ovat enimmäkseen halkaisijaltaan suurempia kuin 20 mikrometriä, niillä on selkeä mittakaavarakenne ja niillä on parempi joustavuus ja kulutuskestävyys; synteettiset kuidut, kuten polyesteri tai nailon, tarjoavat paremman lujuuden ja ryppynkestävyyden. Sekoitussuhde on laskettava tarkasti langan lopullisen käytön perusteella. Esimerkiksi synteettisten kuitujen osuuden lisääminen voi parantaa langan lujuutta, kun taas silkin lisääminen voi lisätä kiiltoa. Pituus-, puristus- ja pintakitkakertoimet eri kuitujen välillä vaikuttavat suoraan koheesiokykyyn myöhemmässä käsittelyssä.
Valittu kuituyhdistelmä on esikäsiteltävä tasaisen sekoittumisen varmistamiseksi. Esikäsittelyprosessit sisältävät pääasiassa avaamisen, epäpuhtauksien poiston ja kosteuden käsittelyn. Avaaminen mekaanisen toiminnan kautta hajottaa kuitupaakut löysään tilaan, mikä luo olosuhteet myöhemmälle sekoittamiselle. Epäpuhtauksien poisto poistaa kuiduista{3}kasviperäiset epäpuhtaudet ja pölyn. Kosteuskäsittely säätelee kuidun kosteuden palautumista kehruulle sopivalle alueelle, mikä vähentää staattista sähköä. Tärkeintä tässä vaiheessa on välttää liiallista avautumista, joka voisi vaurioittaa kuituja, ja samalla varmistaa, että eri kuitujen fysikaalinen tila on tasainen samoissa kosteusolosuhteissa, mikä estää hygroskooppisuuseroista johtuvan epätasaisen sekoittumisen.
Sekoitusprosessissa yhdistyvät tyypillisesti mekaaninen ja ilmavirtasekoitus. Mekaanisessa sekoituksessa käytetään rullia, neulalevyjä ja muita komponentteja kuitukerrosten toistuvaan yhdistämiseen ja venyttämiseen, jolloin saavutetaan makroskooppisesti tasainen jakautuminen. Ilmavirtasekoituksessa käytetään ilmavirtausta kuitujen hajottamiseen ja{2}}liittämiseen yhteen, mikä edistää mikroskooppista yhteenkutoutumista. Sekoituksen aikana erot tiheydessä, pituudessa jne. voivat aiheuttaa kuitujen kerrostumista. Siksi sekoituslaitteiston parametrit, kuten ilmavirran nopeus ja sekoitusaika, on säädettävä kuitujen ominaisuuksien mukaan, jotta varmistetaan, että kunkin komponentin jakautuminen kuitukokoonpanossa on suunnittelusuhteen mukainen. Sekoituksen tasaisuus vaikuttaa suoraan langan tasaisuuteen ja lopulliseen kankaan ulkonäön laatuun.
Perusteellisesti sekoitettu kuitukokoonpano siirtyy sitten karstausprosessiin. Karstauksen ydintehtävä on edelleen erottaa yksittäisiä kuituja, kohdistaa ne aksiaalisesti ja poistaa jäljelle jääneet hienot epäpuhtaudet. Seoskuitujen pituus-, lujuus- ja kitkakertoimen erojen vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota karstausintensiteetin säätelyyn prosessin aikana. Yli-karstaus voi saada hauraammat kashmirkuidut katkeamaan, kun taas alikarstaus häiritsee kuitujen järjestystä ja vaikuttaa langan lujuuteen. Tyypillisesti käytetään matala-painoista, hitaita{7}}nopeita karstausprosessia, jossa käytetään karstauselementtejä, joiden korttitiheys on sopiva, jotta karstaustehokkuuden ja kuidun suojan välillä saavutetaan tasapaino. Karstauksen jälkeen muodostuneen kuiturainarakenteen tasaisuus on tärkeä karstauksen laadun indikaattori.
Langan muodostuksen jälkeen tarvitaan jälkikäsittely{0}}rakenteen vakauttamiseksi ja suorituskyvyn parantamiseksi. Jälki-käsittely sisältää pääasiassa höyrytyksen ja kelauksen. Höyrytys käyttää lämpö- ja kosteusolosuhteita eliminoimaan langan sisäistä jännitystä, vakauttamaan kiertymistä ja estämään kiertymisen tai kiertymisen myöhemmän käsittelyn tai käytön aikana. Sekoitetuille langoille sopiva höyryn lämpötila ja aika on asetettava kunkin kuitukomponentin lämpökutistumisnopeuden ja lämmönkestävyyden mukaan, jotta vältetään liiallinen kutistuminen tai joidenkin kuitujen vaurioituminen. Kierrätys kelaa langan tietyn muotoisiksi ja kokoisiksi puoloiksi kuljetuksen ja myöhemmän kudoksen helpottamiseksi. Pyörimisen jatkuvan jännityksen ylläpitäminen koko tämän prosessin ajan on ratkaisevan tärkeää, jotta estetään liiallisesta venymisestä johtuvat muutokset langan rakenteessa. Jälkikäsittelyvaiheiden tarkka hallinta-on avainasemassa sen varmistamiseksi, että kashmirsekoitetun langan fyysiset ominaisuudet ja ulkonäön laatu vastaavat suunnitteluvaatimuksia.
Sekoitetun kashmirlangan lopullisen suorituskyvyn määrää parametrien synergistinen vaikutus kussakin prosessivaiheessa, ei yksittäinen vaihe. Laadun arviointi edellyttää useiden indikaattoreiden kattavaa tarkastelua, mukaan lukien langan tasaisuus, murtolujuus, karvaisuusindeksi ja sekoitussuhteen tarkkuus. Prosessisuunnittelun ydin on kuituominaisuuksien eroihin perustuvissa kohdistetuissa säädöissä, jotka tasapainottavat eri komponenttien ristiriitaisia vaatimuksia. Koko prosessi kuidun valinnasta langan muodostukseen sisältää teknologisen logiikan heterogeenisten materiaalien integroimiseksi teknisten menetelmien avulla ominaisuuksien yhdistelmän luomiseksi, jota yksittäinen kuitu ei voi saavuttaa.
