Villan pintakäsittelyteknologiassa käytetään fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia menetelmiä villan käsittelyssä huovutuksen vähentämiseksi. "Villakuitujen huovuttava kutistuminen väheni hoidon jälkeen." Tällä hetkellä villakuiduille on olemassa monia pintakäsittelytekniikoita, joista jokaisella on omat etunsa ja haittansa.
Biotekniikka: Tällä hetkellä tärkein biotekniikka villakuitujen käsittelyssä on entsyymikäsittely. Entsyymit ovat tekstiiliteollisuuden suosimia niiden spesifisyyden ja korkean tehokkuuden vuoksi. Villakuitujen entsyymikäsittely on kuitenkin vielä alkuvaiheessa, eivätkä entsyymivalmisteiden vaikutukset ole täysin tyydyttäviä. Bio-entsyymituotteiden, joilla on merkittäviä vaikutuksia, ympäristöön sopeutuvuus ja koostumukseltaan vakaa, viljelemisestä tiettyjä hoitoja varten on tullut kiireellinen prioriteetti. Zhu Huajun et ai. tutki diklooriisosyanuraatti-, proteaasi- ja MTG-entsyymikäsittelyn vaikutuksia villakuitujen lujuuteen, alkaliliukoisuuteen ja kitkakertoimeen. Tulokset osoittivat, että kaksi ensimmäistä reagenssia vaurioittivat villakuituja aiheuttaen kuitujen murtolujuuden, pintakitkakertoimen laskun ja alkaliliukoisuuden lisääntymisen. Käsittelyn jälkeen kuidut osoittivat lievää lujuuden palautumista MTG-entsyymikäsittelyn jälkeen. Korjausvaikutus käsittelemättömään näytteeseen oli kuitenkin heikko. MTG-entsyymiannoksen ja käsittelyajan kasvaessa entsyymin vahvistava vaikutus kuidun pintaan... Pieni ero pintakäsittelyssä aluksi vahvistuu ja sitten heikkenee.
Fysikaaliset menetelmät: Fysikaalisiin menetelmiin villakuitujen käsittelyyn kuuluu plasmakäsittely sekä villan venytys- ja jalostustekniikat. Plasma on ionisoitu kaasumainen aine, joka koostuu positiivisista ja negatiivisista ioneista, jotka syntyvät atomeista ja atomiryhmistä, jotka ovat menettäneet joitakin elektroneja. Kun plasmassa olevat energiset hiukkaset osuvat materiaalin pintaan, energiaa menetetään ja materiaalin pinta muuttuu. Energian vaihto plasman ja materiaalien välillä tapahtuu pääasiassa säteilyn ja hiukkasten törmäysten kautta. Matala-lämpötilaplasmatekniikka on prosessointimenetelmä, jossa käytetään vain plasmaa virittimenä ja kuitua käsittelykohteena. Tähän prosessiin ei jää jätetuotteita; reaktio tapahtuu vain kuidun pinnalla, ei vain vaikuta kuidun luontaisiin ominaisuuksiin, vaan se myös antaa uusia ominaisuuksia kuidun pinnalle. Reaktioprosessissa vapautuva energia on valtava, mikä mahdollistaa tavoitteiden saavuttamisen, joita perinteiset kemialliset menetelmät eivät pysty saavuttamaan alhaisemmissa lämpötiloissa. Tällä menetelmällä on kuitenkin myös joitain haittoja: se vaatii monia tekijöitä kokeellisten reaktio-olosuhteiden asettamiseen, se on erittäin riippuvainen käsittelylaitteistosta, reaktioprosessi on suhteellisen monimutkainen, ja jotkin käsittelylaitteiden tekniset näkökohdat ovat... Ongelmat vaativat edelleen lisäsäätöä ja parantamista, eikä niitä voida teollistaa; siksi se jää vain laboratoriovaiheeseen. Plasmakäsittelyn jälkeen villakankaiden kostuvuus, murtolujuus ja värisaanto paranevat.
Villan venytys- ja jalostustekniikka
Villan venytys- ja jalostustekniikka on ihmisille ja luonnolle vaaratonta tekniikkaa. Prosessi voidaan yksinkertaisesti tiivistää seuraavasti: kemiallisia reagensseja käytetään katkaisemaan tietyt kohdekemialliset sidokset kuidusta; kemiallisesti esikäsiteltyä tuotetta venytetään fysikaalisilla menetelmillä molekyyliketjujen suoristamiseksi ja kiinnitetään sitten pysyvästi märkälämpömenetelmällä. Tällä hetkellä villakuiduille on olemassa kolme venytys- ja jalostusmenetelmää: kierretty lyhyt-välipitovenytys (kahvavenytys), väärä-kierretty iso-välipitovenytys (kierretty venytys) ja todellinen-kierretty lyhyt-välipitovenytys (komposiittipitovenytys). Käsittelyn jälkeen kuidun pinta-asteikkorakenne tuhoutuu, mikä tekee kuidusta pehmeämmän; pituus ja lujuus ovat parantuneet tavallisiin villakuituihin verrattuna ja kuidun jäykkyys pienenevät verrattuna tavalliseen villaan, mikä tekee siitä sopivan korkean -määrän ja kevyiden kankaiden kehittämiseen. 1980-luvulla Commonwealth Industrial Science Research Institute of Australia alkoi tutkia mahdollisuutta villan jalostukseen, uraauurtavaan... Tämä tekniikka oli alan edelläkävijä. Tutkijat ympäri maailmaa ovat sittemmin tehneet{13}}pitkäaikaisia ja{14}}syviä tutkimuksia tällä alalla. Vaikka venytetyllä ja jalostetulla villalla on ominaisuuksia, joita ei löydy tavallisesta villasta, useita tuotantoon liittyviä haasteita on jäljellä: suuri pituusdispersio, pieni peruskuitujen määrä ja jotkut villakuidut värjäytyvät nopeasti venytyksen jälkeen, mikä johtaa värjäyserän vaihteluihin ja värieroihin villapaakkujen sisä- ja ulkokerroksen välillä. Tällä hetkellä venytys- ja jalostusprosessiin liittyvää kirjallisuutta on rajoitetusti.
Kemialliset menetelmät Kemiallisiin menetelmiin villakuitujen viimeistelyyn kuuluu nanomateriaalien modifiointi, kemiallinen hajoaminen ja polymeerin kerrostaminen.
Nanomateriaalin modifikaatio Kun alkuperäisen materiaalin hiukkaskoko käsitellään tiettyyn suuruusluokkaan (nanomittakaavassa), pinnan atomirakenne ja kidemorfologia muuttuvat, mikä johtaa ainutlaatuisiin makroskooppisesta aineesta erottuviin vaikutuksiin: pintailmiöitä, pienikokoisia vaikutuksia jne. Kun atomien määrä hiukkasen pinnalla kasvaa, pintaenergia kasvaa, mikä tuottaa voimakkaampia pintavaikutuksia ja kemiallista aktiivisuutta. Tämä johtuu siitä, että siihen ei ole sitovia atomeja, mikä johtaa kiihtyneeseen tilaan. Tämä pinnan atomiaktiivisuus voi sekä aiheuttaa muutoksia nanohiukkasten pintarakenteessa että... Se voi aiheuttaa muutoksia pinnan elektronien spin-konformaatiossa ja elektronien energiaspektrissä. Nanomateriaalien tuottamat ominaispinta-alat ja pintavaikutukset voivat antaa niille merkittävää kemiallista aktiivisuutta ja pintaadsorptiota. Nanomateriaalin modifiointiprosessissa nanopartikkelit jakautuvat tasaisesti liuottimessa ja reagoivat joidenkin vapaiden ryhmien kanssa villakuidun pinnalla, jolloin nanopartikkelit kerääntyvät jatkuvasti villan pinnalle.
Zhu Yue et ai. tutki hopea-nano-SiO2:n vaikutusta ultrahienon villan tribologisiin ominaisuuksiin muodostaen kestävän antimikrobisen nanokerroksen villakuitujen pinnalle. Pyyhkäisyelektronimikroskooppi paljasti, että ultrahienolla villalla oli tietyn paksuinen antibakteerinen kerros ja kuidun pinta muuttui sileäksi. Yksittäisen kuidun lujuuden ja tribologisten ominaisuuksien testaus ennen koekäsittelyä ja sen jälkeen antoi seuraavat tulokset: kuidun pinta oli tasainen käsittelyn jälkeen; sen murtumiskestävyys parani; koenäytteiden tribologiset ominaisuudet paranivat merkittävästi, mikä vähensi nyppyyntymis- ja huovutumisilmiöitä sekä heikensi villakuitujen huovutusominaisuuksia. Kokeessa oli kuitenkin joitain ongelmia: käytetyt nanopartikkelit olivat morfologialtaan epäsäännöllisiä ja nanopartikkelien sisällyttäminen aiheutti kuidun käänteisen kitkakertoimen kasvun. Kuituihin sitoutuneiden nanopartikkelien määrään tulee kiinnittää huomiota.
Kemiallinen hajoamistekniikka: Villan käsittelyn aikana hapettimilla (vetyperoksidi, mangaanioksidi, natriumdiklooriisosyanuraatti jne.) tietyntyyppiset kemialliset kohdesidokset keratinisoituneissa soluissa katkeavat, mikä lisää varautuneiden ryhmien tai liukoisten molekyylien määrää keratiinikerroksessa; hydrofiilisyys kasvaa, mikä pehmentää suomuja, mikä johtaa kitkakertoimien eron pienenemiseen ko-- ja anti-ko... Vetyperoksidia, kaliumpermanganaattia ja natriumdikloori-isosyanuraattia käytettiin mutanttien kashmirkuitujen käsittelyyn. Neljän käsitellyn tekstiilikuitunäytteen vetolujuuden, kitkaominaisuuksien ja pinnan morfologian muutoksia testattiin analysoimaan eri hapettimien häiriötä mutanttien kashmirkuitujen skaalarakenteeseen ja toimintaan. Vetyperoksidilla oli suhteellisen lievä vaikutus, ja sen vetolujuuden menetys oli alle 5 %. Kaliumpermanganaatti- ja natriumdikloori-isosyanuraattikäsittelyt tuottivat samanlaisia tuloksia merkittävillä vaikutuksilla, jotka alensivat vetolujuutta noin 15 %.
Polymeeripinnoitusmenetelmä
Polymerointi Polymeeripinnoitus on menetelmä kitkan vähentämiseksi kerrostamalla polymeerejä kuituhilkkakerroksille. Sen anti-huovan kutistumisen periaate sisältää pääasiassa kolme mekanismia: Pienen polymeerimäärän lisäämisen jälkeen kuituhilkkarakenteiden välillä tapahtuu ristisitoutumista, mikä saa ne tarttumaan ja estää kuitujen suhteellisen siirtymisen; Kun sopiva määrä käsittelymateriaalia on lisätty, kuidun pinnalle muodostuu ohut kalvo, joka peittää tai kapseloi suomujen kokonaan; Liian suuren käsittelymateriaalin lisäämisen jälkeen kuidut kapseloiva polymeeri eristää ne kokonaan. Kuitenkin varsinaisessa käsittelyssä suurin osa käytetyistä reagensseista tai tuotteista on liuottimia, jotka ovat haitallisia ympäristölle tai ekologialle, mikä vaikuttaa sen käyttönäkymiin. Zhou Wu käsitteli kashmir- ja villatuotteiden huovutuksen ja nukkauksen ongelmia käyttämällä kahta menetelmää: kemiallista oksastusta metakryyliamidilla ja käsittelyä M-501-polyuretaanilla kashmirin pinnan modifioimiseksi. Analysoimalla näiden kahden pinnanmuokkausmenetelmän vaikutuksia kashmirkuitujen ominaisuuksiin kokeessa selvitettiin kahden polymeeripinnoitusmenetelmän välisen häiriön astetta ja kashmirkankaiden toiminnallisia ominaisuuksia. Kokeen tavoitteena oli määrittää eri massapitoisuuksilla saatujen kashmir- ja villakuitujen suoritusindikaattorit.
Villakuitujen pintakäsittelyteknologian kehitystrendit
Tällä hetkellä kuidun pinnan modifiointikäsittely... Useimmat menetelmät sisältävät kemiallisen käsittelyn. Tämä käsittely kuitenkin vahingoittaa kuitumatriisia, kuluttaa merkittäviä resursseja tuotannon aikana ja aiheuttaa huomattavaa ympäristön saastumista. Siksi tehokkaasta ja ympäristöystävällisestä kuidun pintakäsittelystä on tullut nykyinen tutkimuskohde. Nykyinen kotimainen tutkimus kohtaa seuraavat pääongelmat: ① Kuitupinnan modifiointiin tarkoitettujen reagenssien valinta on vielä selvityksen alla; samoissa koetyypeissä käytettyjen reagenssien vaikutuksia ei ole verrattu sopivimpien reagenssien valitsemiseksi. ② Toisin kuin makroskooppisessa tutkimuksessa, tekijöiden ja tasojen asettaminen mikroskooppisissa kokeissa vaikuttaa suoraan kuitumittarakenteen muutoksiin ja voi jopa vaurioittaa verinahkaa aiheuttaen epävakautta kuitujen kitkaominaisuuksissa. Siksi tarvitaan tarkempia koesuunnitelmia. Kun villakuidun pintakäsittelyteknologian jatkokehityksessä yksittäinen tekniikka ei täytä vaatimuksia, tutkijoiden tulisi yhdistää erilaisia villakuidun käsittelytekniikoita. Tämä voi sekä kompensoida kunkin käsittelytekniikan puutteet että löytää uusia villakuitujen ominaisuuksia. Tieteen ja tekniikan kehityksen myötä mikroskooppisten teknologioiden nopea kehitys tuo uusia läpimurtoja kuidun pintakäsittelyteknologiaan.
