Villa on pitkä, hoikka, kiinteä sylinteri, muodoltaan poimutettu. Sen kuiturakenne koostuu kolmesta kerroksesta: suomukerroksesta, aivokuoresta ja ydinkerroksesta.
Suomukerros: Tämä on uloin villakerros. Sen kasvu seuraa tiettyä suuntaa, hiusjuuresta hiuksen kärkeen. Kukin suomu liittyy aivokuoreen hiusjuuren toisessa päässä, kun taas toinen pää ulottuu ulospäin limittyen ja päällekkäin. Suomupeittotiheys vaihtelee huomattavasti villarodun mukaan. Hienommassa villassa on enemmän suomuja, pidempiä päällekkäisiä osia, ja suomut ovat usein rengas-muotoisia. Karkeammassa villassa on vähemmän suomuja, lyhyemmät päällekkäiset osat, ja suomut ovat usein aallotettuja tai kala-suomu-maisia ja menevät päällekkäin. Koska hilsekerros ulottuu ulospäin ja työntyy esiin, lisääntynyt kuitujen välinen kitka saa aikaan huovutusta, joka vahvistaa koheesiota kosteissa ja kuumissa olosuhteissa. Suomukerros antaa myös villalle hyvän kiillon. Kestävä hilserakenne antaa villalle kulutuskestävyyden ja tahroja.
Aivokuori: Kuori on villakuitujen pääkomponentti, joka koostuu monista proteiinisoluista, joita kutsutaan keratiiniksi tai keratiiniksi. Solut on liitetty toisiinsa, ja niiden välissä on rakoja. Kuori on ensisijainen kerros, joka määrittää villakuitujen fysikaaliset, mekaaniset ja kemialliset ominaisuudet. Se on jaettu kahteen tyyppiin: ortokortex ja paracortex. Poimutetuissa villakuiduissa ne voidaan jännityksen alaisena venyttää noin 20 %:iin ja palautua rentoutumisen jälkeen alkuperäiseen poimutettuun tilaan. Puristeen ulkopuolen soluja kutsutaan ortokortikaalisiksi soluiksi, ja sisäpuolella olevia soluja kutsutaan parakortikaalisiksi soluiksi. Ortokorteksissa on pienempi rikkipitoisuus kuin parakorteksissa, mikä tekee siitä kemiallisesti reaktiivisemman ja helpommin värjäytyvän. Parakortex sen sijaan on päinvastainen. Korkealaatuisessa-hienovillassa nämä kaksi aivokuoren solutyyppiä ovat ryhmittyneet villavarren vastakkaisille puolille ja kietoutuvat yhteen kuituakselia pitkin, mikä ilmiö tunnetaan bilateraalisena isomeriana.
Ydin: Ydin sijaitsee villakuidun keskiosassa ja on läpinäkymätön, löysä aine. Yleensä hienosta villasta puuttuu ydin, kun taas karkeammassa villassa on eriasteista ydintä. Mitä enemmän villa sisältää medullaa, sitä suoremmalta ja karkeammalta se näyttää ja sitä huonompi on sen laatu. Villa, joka sisältää suuren määrän ydinytimiä, on hauras ja helposti murtunut, siinä on vähemmän poimutusta, ja kutistunutta villaa kutsutaan kuolleeksi villaksi. Joissakin villassa on epäjatkuva ydin, jossa on hienoja ja karkeita karvoja yhdessä kuidussa; tällaista villaa kutsutaan kahden-tyypin villaksi.
